runo -- toinen runoni

 

kukaan ei käskenyt lopettaa

joten päätin yrittää kirjoittaa toisen runon suomeksi

-- toinen runoni

 

runo

 

tämä sana on pyöreä kuin kivi

ikään kuin joki olisi edelleen siinä

 

näin kuljemme mukana

 

tarina kaikesta alkaa

 

ääni on merkki

se on merkki siitä, että olemme täällä

 

aloitamme yhdellä sanalla

taisi olla ensimmäinen

 

tarina alkaa juuri siitä missä olemme

 

annamme runon ilmaan

 

se on allekirjoitus

häipymisestämme

 

niin monta henkeä joka sanassa

välitämme jokaisen sanan eteenpäin

 

runo on eräänlainen taivas meissä

muodostuu kaikkien hengityksestä

 

jokainen hengitys on toissijaista

kirjoitus tulee näin, suoraan päästä -

paikka, jossa olet aina ollut ennen

 

voit katsella runon häipymistä ja sisään -

pieniä sanapilviä

tule, mene

 

aika kuluu kaikkialla

säilytämme sen kirjassa

 

kirja on tarina itsessään

täynnä runoja täynnä sanoja

täynnä missä olemme olleet

 

katso ylös!

mitä ajattelet nyt?

 

runo on elossa olentojen kanssa

aivan liian pieni nähtäväksi

 

runo on paikka, jossa säilytämme

kaikkea, jota kukaan ei muuten huomaa

 

voit maistaa sanaa

sen etäisyydellä siellä -

tunne sanaa lähempänä

kiivetä sisään!

 

se ei ollut kukaan meistä

mutta kaikki tekivät runon

teimme sen menemällä sanojen sisään

 

suusta korvaan suuhun

sana eikä runo voi koskaan valmistua

 

se tulee avunhuudosta

iloinen laulu

se on surusta

päivän työ

illallinen ja pyykinpesu

 

kerran oli ulvominen tien merkitsemiseksi

tai murisee

saimme sen linnuilta

 

se tuli äänen kautta metsässä

tule meren pauhinan yli

 

 

runo

 

this word is round like a pebble

as if the river were still in it

 

this is how we run along

 

the story of everything begins

 

a sound is a sign

it’s a sign we are here

 

we begin in a word

there must have been a first

 

the story begins just where we are

 

we commit the poem to the air

 

it is a signature

of our fading

 

so many breaths in every one!

we pass each word along

 

poem is a kind of sky in us

made up of everyone’s breath

 

each of the breaths is secondhand

writing comes like this, straight from the head –

a place you’ve always been before

 

you can watch a poem fading out and in –

little clouds of word

come, go

 

time is passing all around

we keep it in a book

 

the book is a story in itself

full of poems full of words

full of where we’ve been

 

look up!

where are you thinking now?

 

the poem is alive with creatures

much too small to see

 

a poem is where we keep

everything no one will otherwise notice

 

you can taste a word

in its distance there –

feel the word closer

climb inside!

 

it was not any one of us

but everyone made the poem

we did it by getting inside the words

 

from mouth to ear to mouth

the word, nor the poem, can ever be finished

 

it comes from a cry for help

a joy song

it’s from the mourning

day's labour

dinner and the washing up

 

once was a howl to mark the way

or growl

we had it from the birds

 

it came by way of a voice in the woods

come over the roar of the sea